Eikä miten en oo kirjoittanut näin pitkään aikaan?! Kerrankin on tapahtunut vaikka mitä ja mä en oo kirjoittanut. Koska kuvia ei ole, teen lyhyen kuulumispostauksen, jotta pääsen uppoutumaan takaisin bloggaamisen pariin.
Toivon kanssa käytiin syyslomaviikolla klinikalla tsekkaamassa satulat, tehtiin taivutukset ja ell katsoi Toivon käsikopelolla läpi. Hevonen onneksi terve kuin pukki ja estesatula sopiva. Onnekseni koulusatula oli vähän epäsopiva ja päätimme uuden villoittamisen sijaan hommata vaan uuden. Vielä ei kuitenkaan uutta satulaa ole, mutta etsinnässä nyt kuitenkin!
Toivolla oli myös kranio, jossa saatiin viimein kunnolla oikaistua Toivon lanneselkä. Muuten hevosessa ei mitään erityisiä jumeja ollut. Lanneselkä tosiaan aika iso ongelma tuon piiitkän pitkän rungon kanssa, sitä kun ei voi lyhentää. Samalla laitettiin toiseen etupolveen vähän huippukylmää selän jumeista aiheutuneen rasituksen vuoksi kun ollaan vähän ärrytty.
Olin myös KT:lla tunnilla, koska haluan sen b-merkin suorittaa mutten Toivoa halua viedä KT:lle hyppäämään. Lainaan siis tallilta hevosta ja kokeilin puokki-tamma Rinjaa. SE oli järkyttävä. Itse en osannut tuon tyylisellä hevosella ratsastaa ollenkaan ja meno näytti lähinnä alkeistuntilaisen räpsätykseltä. Suosiolla siis otan alle vanhan tutun ja turvallisen Kullan!
Heinillä käytiin hyppäämässä toissapäivänä, joka sujui hyvin. Toivo intoa piukassa ja hyppy älyttömän hyvä. Itse tie´tty treenaamista, mutta Toivo on nyt hypännyt lähiaikoina todella, todella hyvin.
Muuta ei nyt muistu mieleen kaikki on hyvin ja nyt toivottavasti en enää unohda blogia toiste!
torstai 27. lokakuuta 2016
lauantai 15. lokakuuta 2016
#55 Autumn/winter bucket list!
Koska mä en tehnyt summer bucket list-postausta, teen nyt vastaavanlaisen mutta vaan talvelle/syksylle. Teen tämän siis niin, että kirjoitan 12 kohtaa jotka yritän toteuttaa tulevan talven/syksyn aikana, ja teen sitten helmikuun lopussa/maaliskuun alussa postauksen jossa kerron mikä onnistui mikä ei.
Koska kaikkia, eli minuakin vaivaa syysmasennus, lista on innoittava kohde toteuttaa itseään ja tehdä jotakin uutta sohvalla lojumisen sijaan. Aika alkaa n.y.t. NYT!
1. Ratsasta kahdella hevosella jolla et ole ennen mennyt
Minä tosiaan ehkä jopa valitettavan harvoin ratsastan kellään muulla kuin Toivolla tai Kapulla. Sitäpaitsi vaihtelu virkistää, eikö niin?
2. Käy kilpailuissa ilman hevosta, eli katsojan roolissa
Harvemmin tulee käytyä kisissa ilman hevosta, stressiä ja kiirettä syöden ja nauttien hevosurheilusta.
3. hiihtoratsasta
Hiihtoratsastettua tuli viime vuonnakin, mutta koska se vaan on niin älyttömän kivaa, se oli pakko tähän listata.
4. Käy sellaisen valmentajan tunnilla olla et ole ennen käynyt Toivon kanssa
Uusia valmentajiakin on aina hyvä kokeilla ja minä kun vielä olen niin epäluuloinen, niitä tulee harvemmin kokeiltua.
5. Ratsasta vähintään 20 kilometrin maasto
Meidän normaalit maastolenkit ovat noin 10 km pituisia ja oikein pitkä muutaman tunnin maasto olisi varmasti rentouttava itsekullekkin.
6. Mene jouluratsastukselle jouluaattona
Joulumaasto tonttupuvuissa tehtiin viimevuonnakin, joten tottakai tänäkin vuonna. Super kivaa, kokeile vaikka!
7. Katso jokin leffa jota et ole katsonut
Mä katson tosi harvoin leffoja, ja kun katson ne on aina niitä samoja nalle puh juttuja! Hahah, ehkä vähän kaavoihin kangistunut?
8. Päivitä blogin joulukalenteri joka päivä
Joulukalenterin aion taas pitää kuten viimevuonnakin. Viime vuonna kuitenkin osa luukuista jäi, tai tein yhdistettyjä luukkuja. Nyt tavoitteena kuitenkin tedä joka päivä luukku.
9. Käy tunnilla ratsastuskoulussa ratsastuskoulun hevosella
Ratsastuskoulun hepat on vaan niin symppiksiä, pakko taas mennä kokeileen!
 |
| kesäkuu 2015, Montazas "Monti" |
10. ratsasta pellolla pelkällä riimulla
Kokonaan pelkällä riimulla, ilman naruja tai satulaa
11. vietä viikonloppu (perjantaista lauantaihin) yksin, syöden älyttömästi karkkia XD
Ainahan tää tekee hyvää, eiks vaan?
12. ole viikko ilman älypuhelinta
Minä älypuhelinriippuvaisena olen todellakin tämän tarpeessa. Oletko sinä?
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
#53 Olimme koulukisoissa?
Tarkkaavaisimmat taitavat jo tietääkin, että pistäydyimme KT-Tallin koulukilpailuissa sunnuntaina. Lauantaina kävimme ratatreeneissä kouluaitojen sisällä ja sunnuntaina starttasimme ohjelman.
Kilpailut siis olivat harjoituskilpailut, joiden yhteydessä pukukilpailu ja avoimet ovet.
Ratatreenit lauantaina sujuivat ihan hyvin. Verkka meni hyvin, mutta ratsukoita oli mielestäni maneesissa liikaa ja joku oli koko ajan tiellä tai minä olin jonkun tiellä eli ongelmilta ei voinut olla välttymättä. Rata itsessään oli kuitenkin OK. Ainoastaan tasapainon kanssa oli pientä ongelmaa (siis Toivon tasapainon, ei niinkään mun), en saanut sitä pidettyä laukkadiakonaalilla tasapainossa, ja Toivo pääsikin esittämään isointa raviaan laukkaamisen sijaan.Olin kuitenkin ihan tyytyväinen treeneihin ja siihen, että pysyin itse rauhallisena.
Sunnuntaina kävelimme taas KT-Tallille ja pääsimmekin suhteellisen pian tulostamme verryttelemään. Toivo oli verkassa super! Kuunteli ja oli levollinen sekä rauhallinen ja teki niinkuin pyysin. Tuomarin pöytäkään ei jännittänyt, eipä myöskään aidat. Kouluaitoja Toivo ei työkseen kunnioita, joten ihan liki en uskaltanut ratsastaa tai kouluratsastus olisi muuttunut esteratsastukseksi.
Radalla Toivo oli vielä älyttömästi parempi. Rauhallinen, levollinen ja ennen kaikkea tyytyväinen. Alkutervehdys oli vähän vino ja rauhaton, mutta se oli vielä osaltaan mun jännitystä. Voltit onnistuivat, tosin oikea lapa tipahti pelistä ikävästi pois, mutta niin käy kotonakin. Ravinlisäys oli tarkoituksella hyvin vaisu, jotta saan ravin varmasti takaisin muottiinsa lisäyksen jälkeen. Sen jälkeen käynti oli hyvää ja pohkeenväistö rauhallista niin kuini olin suunnitellut ja sekin vähän vaisua, juurikin, koska pyysin kaiken Toivolta mahdollisimman pienesti, mutta tarkasti ja hellästi. Toisessa pohkeenväistössä sama, tosin valitettavasti vähän kiireisemmällä mielellä. Laukkaohjelma oli todella, todella hyvä. Siis meille. Todella rauhallista ja tasapainoista menoa. Laukan pidennys vaisu, tosin tarkoituksella. Siitä melko tasapainoinen siirtyminen raviin ja lopputervehdykseen. Tervehdys, huokaisu ja kiitos! Olin niin älyttömän tyytyväinen, ja nyt pääsette itse katsomaan kuvista.
Samassa yhteydessä pukukisat kuten varmaan varustuksesta huomaa. Ja prosentteja kertyi meille sen 62.390% oikeuttaen sijaan 11/12.
c. Sanni Koivu
Kilpailut siis olivat harjoituskilpailut, joiden yhteydessä pukukilpailu ja avoimet ovet.
Ratatreenit lauantaina sujuivat ihan hyvin. Verkka meni hyvin, mutta ratsukoita oli mielestäni maneesissa liikaa ja joku oli koko ajan tiellä tai minä olin jonkun tiellä eli ongelmilta ei voinut olla välttymättä. Rata itsessään oli kuitenkin OK. Ainoastaan tasapainon kanssa oli pientä ongelmaa (siis Toivon tasapainon, ei niinkään mun), en saanut sitä pidettyä laukkadiakonaalilla tasapainossa, ja Toivo pääsikin esittämään isointa raviaan laukkaamisen sijaan.Olin kuitenkin ihan tyytyväinen treeneihin ja siihen, että pysyin itse rauhallisena.
Sunnuntaina kävelimme taas KT-Tallille ja pääsimmekin suhteellisen pian tulostamme verryttelemään. Toivo oli verkassa super! Kuunteli ja oli levollinen sekä rauhallinen ja teki niinkuin pyysin. Tuomarin pöytäkään ei jännittänyt, eipä myöskään aidat. Kouluaitoja Toivo ei työkseen kunnioita, joten ihan liki en uskaltanut ratsastaa tai kouluratsastus olisi muuttunut esteratsastukseksi.
Radalla Toivo oli vielä älyttömästi parempi. Rauhallinen, levollinen ja ennen kaikkea tyytyväinen. Alkutervehdys oli vähän vino ja rauhaton, mutta se oli vielä osaltaan mun jännitystä. Voltit onnistuivat, tosin oikea lapa tipahti pelistä ikävästi pois, mutta niin käy kotonakin. Ravinlisäys oli tarkoituksella hyvin vaisu, jotta saan ravin varmasti takaisin muottiinsa lisäyksen jälkeen. Sen jälkeen käynti oli hyvää ja pohkeenväistö rauhallista niin kuini olin suunnitellut ja sekin vähän vaisua, juurikin, koska pyysin kaiken Toivolta mahdollisimman pienesti, mutta tarkasti ja hellästi. Toisessa pohkeenväistössä sama, tosin valitettavasti vähän kiireisemmällä mielellä. Laukkaohjelma oli todella, todella hyvä. Siis meille. Todella rauhallista ja tasapainoista menoa. Laukan pidennys vaisu, tosin tarkoituksella. Siitä melko tasapainoinen siirtyminen raviin ja lopputervehdykseen. Tervehdys, huokaisu ja kiitos! Olin niin älyttömän tyytyväinen, ja nyt pääsette itse katsomaan kuvista.
Samassa yhteydessä pukukisat kuten varmaan varustuksesta huomaa. Ja prosentteja kertyi meille sen 62.390% oikeuttaen sijaan 11/12.
c. Sanni Koivu
tiistai 4. lokakuuta 2016
#52 Katsastusviikonloppu päivä 2
Ihan ensimmäiseksi. Viime postaus oli aika negatiivinen ja valmentaja oli käyttäytynyt kummallisesti. Kiitän teitä kommentoijia vielä, osa kommenteista oli niin kauniita että tuli ihan itku silmään. Kiitos teille rakkaat lukijat ja kommentoijat.
Nyt asia oli kuitenkin onneksi toisin. Meitä valmennettiin/katsastettiin samalla tapaa kuin muitakin, ilman syrjintää tai nenänvartta pitkin tirkistelyä. Päivä oli ihana ja onnistunut!
Valitettavasti kuvia ei ole, joten postaus on tylsä, lyhytja kuvaton. Koittakaa kestää. Lyön tuonne loppuun vielä kuitenkin ensimmäiseltä päivältä muutaman kuvan joka jäi silloin julkaisematta jotta ette joudu pelkkää musta-valkoista sivua tuijottamaan.
Olimme taas hyvissä ajoin paikalla ja pääsimme kävelyn jälkeen maneesiin verryttelemään. Teimme verryttelyn kilpailiverryttelyn tyyppisenä ottaen ravit ja laukat ensin läpi molempiin suuntiin, kokeiltiin kaasu, jarru ja ratti, sekä hypättiin molempiin suuntiin muutamasti pystyä ja okseria. Toivo tuntui vielä paremmalta kuin ensimmäisenä päivänä ja hyppäsi super hyvin ja terävästi sekä mikä tärkeintä, innokkaasti.
Tulimme muutaman erilaisen radan jonka jälkeen katsastus oli ohi. Toivo hyppäsi kahdella sanalla sanottuna todella hyvin.
Jos nyt kuitenkin vielä vähän hehkutan, niin mainittakoon, että se teki hypyt ihan niin kaukaa kuin pyysin, eikä tehnyt pikkuaskelia. Oli koko ajan menossa, ihme kyllä, olihan meillä ollut jo edellisenä päivänä kavaletti/pikkuestepäivä. Toivo oli todella innoissaan ja saimme kehuja. Myös ulkopuoliset ihastelivat kuinka kiltti ja rehellinen hevonen tämä on, johon sitten vastasin, että taitaa olla nämä kaikki Suomenhevoset tälläisiä.
Nyt voi oikeasti sanoa että teimme parhaamme ja jos ei riitä, ei riitä. Yrittämisestä ei ainakaan jää tälläkertaa kiinni. Nyt vaan jänityksellä odotetaan päästäänkö vai ei. Olen valmistautunut kieltävään vastaukseen, mutta ainahan se varmasti harmittaa, olishan toi nyt hienoa!
Nyt asia oli kuitenkin onneksi toisin. Meitä valmennettiin/katsastettiin samalla tapaa kuin muitakin, ilman syrjintää tai nenänvartta pitkin tirkistelyä. Päivä oli ihana ja onnistunut!
Valitettavasti kuvia ei ole, joten postaus on tylsä, lyhyt
Olimme taas hyvissä ajoin paikalla ja pääsimme kävelyn jälkeen maneesiin verryttelemään. Teimme verryttelyn kilpailiverryttelyn tyyppisenä ottaen ravit ja laukat ensin läpi molempiin suuntiin, kokeiltiin kaasu, jarru ja ratti, sekä hypättiin molempiin suuntiin muutamasti pystyä ja okseria. Toivo tuntui vielä paremmalta kuin ensimmäisenä päivänä ja hyppäsi super hyvin ja terävästi sekä mikä tärkeintä, innokkaasti.
Tulimme muutaman erilaisen radan jonka jälkeen katsastus oli ohi. Toivo hyppäsi kahdella sanalla sanottuna todella hyvin.
Jos nyt kuitenkin vielä vähän hehkutan, niin mainittakoon, että se teki hypyt ihan niin kaukaa kuin pyysin, eikä tehnyt pikkuaskelia. Oli koko ajan menossa, ihme kyllä, olihan meillä ollut jo edellisenä päivänä kavaletti/pikkuestepäivä. Toivo oli todella innoissaan ja saimme kehuja. Myös ulkopuoliset ihastelivat kuinka kiltti ja rehellinen hevonen tämä on, johon sitten vastasin, että taitaa olla nämä kaikki Suomenhevoset tälläisiä.
Nyt voi oikeasti sanoa että teimme parhaamme ja jos ei riitä, ei riitä. Yrittämisestä ei ainakaan jää tälläkertaa kiinni. Nyt vaan jänityksellä odotetaan päästäänkö vai ei. Olen valmistautunut kieltävään vastaukseen, mutta ainahan se varmasti harmittaa, olishan toi nyt hienoa!
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
#51 Katsastusviikonloppu päivä 1
Tämä viikonloppu vierähti mukavasti Somerolla Janna Jenssenin tallilla b-rengas katsastuksissa. Ilma oli onneksemme loistava ja kaikki sujui käytännössä hyvin.
Lähdimme lauantaina ajamaan someroa kohti kello 15, ja olimme sopivasti perillä kello 16.30. Varustin Toivon ja kävelytin sitä piha-alueella. Pääsimme maneesiin ja valmentaja jutteli kovasti toisen katsastettavan kanssa ja kysyi lopulta minunkin nimeni ja hevosesta jotain.
No siinä ensin verkkasimme itsenäisesti ja aloimme tulla keskihalkaisijalla laukannostoja ja muita siirtymisiä. Toivo teki ne älyttömän hyvin ja tasapainoisesti omalle tasolleen. Valmentaja ei kuitenkaan huomioinut meitä lainkaan vaan keskusteli ja neuvoi vaan toista ratsukkoa jolla meni vielä kaikenlisäksi paljon paremmin. Olin jo tässä vaiheessa aika tyrmistynyt, valmentaja oli todella välinpitämätön ja töykeä meitä kohtaan.
Aloimme tehdä pikkupysty-pikkupysty-pikkupysty tehtävää. Mun piti tulla väliin viidellä laukalla. Siis viidellä, Toivo pääsi tämän välin kolmella laukalla ja Toivon laukkahan on älyttömän lyhyt. Toivon laukkaa kyllä pystyy säätelemään, mutta sitä ei todellakaan pysty kokoamaan tehtävän vaatimalla tavalla. En onnistunut tässä varmaan kertaakaan ja minua ei edes neuvottu. Tämän jälkeen tulin kerran pidemmän tehtävän jonka jälkeen valmentaja totesi että antaa olla, nähdään huomenna. Tämän jälkeen toinen ratsukko jatkoi vielä monet kerrat. Heille nostettiin ja heitä neuvottiin. He saivat tulla kavaletti-okseri-kavaletti linjaa, mutta minä en.
Oikeasti. Olin todella loukkaantunut ja itkin autolla. Aina sanotaan että pitää tuoda suokkeja esille. Milläs tuot kun vastaanotto on tämä. Olin sanonut että tämä on tehnyt oikeita ratsunhommia 2 vuotta, on ollut ravuri jne. Valmentaja tiesi taustat. Toivo teki hyvin, mutta emme saaneet kehuja. Saimme vain välinpitämättömyyttä. Kiitos teille muille valmennettaville jotka loitte edes hymyn ja vanhemmille jotka tervehditte. Kiitos, kiitos oikeasti. Tuntui että meidät hyväksyttiin. Kunnes valmentaja työnsi vain sivuun. Te jotka voitte samaistua tiedätte varmasti, että tämä tuntuu pahalta, ja mielestäni valmennuksista ei pitäisi voida lähteä itkien pois. Aikuinen ihminen, et voi olla noin töykeä. Suomenhevonen suorittaa niin rehellisesti, niin suurella sydämellä ja on niin hieno työkaveri. Se menee vaikka perse edellä puuhun kun se luottaa. Se on ihan yhtä kunnioitettava eläin kuin puoliverinen, ellei jopa kunnioitettavampi, ja onkin, onhan se kuitenkin Suomenhevonen.
Tämä ei ollu tensimmäinen, eikä varmasti viimeinen valmentaja joka toimii näin. En ole enne tästä kirjoittanut, mutta tämä oli jo oikeasti törkeää. Toivon ettei kukaan pahoita mieltään tästä vaan saisimme asiallista keskustelua alas kommentteihin.
Teen vielä erillisen postauksen toisesta päivästä. Katsotaan onko valmentaja samanlainen. Mennään avoimin mielin ja tehdän parhaamme. Jos se ei riitä, niin eiriitä ei voi mitään.
Loppuun vielä kuvia eilisen työskentelystä, joita tosin on aika vähän mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.
Lähdimme lauantaina ajamaan someroa kohti kello 15, ja olimme sopivasti perillä kello 16.30. Varustin Toivon ja kävelytin sitä piha-alueella. Pääsimme maneesiin ja valmentaja jutteli kovasti toisen katsastettavan kanssa ja kysyi lopulta minunkin nimeni ja hevosesta jotain.
No siinä ensin verkkasimme itsenäisesti ja aloimme tulla keskihalkaisijalla laukannostoja ja muita siirtymisiä. Toivo teki ne älyttömän hyvin ja tasapainoisesti omalle tasolleen. Valmentaja ei kuitenkaan huomioinut meitä lainkaan vaan keskusteli ja neuvoi vaan toista ratsukkoa jolla meni vielä kaikenlisäksi paljon paremmin. Olin jo tässä vaiheessa aika tyrmistynyt, valmentaja oli todella välinpitämätön ja töykeä meitä kohtaan.
Aloimme tehdä pikkupysty-pikkupysty-pikkupysty tehtävää. Mun piti tulla väliin viidellä laukalla. Siis viidellä, Toivo pääsi tämän välin kolmella laukalla ja Toivon laukkahan on älyttömän lyhyt. Toivon laukkaa kyllä pystyy säätelemään, mutta sitä ei todellakaan pysty kokoamaan tehtävän vaatimalla tavalla. En onnistunut tässä varmaan kertaakaan ja minua ei edes neuvottu. Tämän jälkeen tulin kerran pidemmän tehtävän jonka jälkeen valmentaja totesi että antaa olla, nähdään huomenna. Tämän jälkeen toinen ratsukko jatkoi vielä monet kerrat. Heille nostettiin ja heitä neuvottiin. He saivat tulla kavaletti-okseri-kavaletti linjaa, mutta minä en.
Oikeasti. Olin todella loukkaantunut ja itkin autolla. Aina sanotaan että pitää tuoda suokkeja esille. Milläs tuot kun vastaanotto on tämä. Olin sanonut että tämä on tehnyt oikeita ratsunhommia 2 vuotta, on ollut ravuri jne. Valmentaja tiesi taustat. Toivo teki hyvin, mutta emme saaneet kehuja. Saimme vain välinpitämättömyyttä. Kiitos teille muille valmennettaville jotka loitte edes hymyn ja vanhemmille jotka tervehditte. Kiitos, kiitos oikeasti. Tuntui että meidät hyväksyttiin. Kunnes valmentaja työnsi vain sivuun. Te jotka voitte samaistua tiedätte varmasti, että tämä tuntuu pahalta, ja mielestäni valmennuksista ei pitäisi voida lähteä itkien pois. Aikuinen ihminen, et voi olla noin töykeä. Suomenhevonen suorittaa niin rehellisesti, niin suurella sydämellä ja on niin hieno työkaveri. Se menee vaikka perse edellä puuhun kun se luottaa. Se on ihan yhtä kunnioitettava eläin kuin puoliverinen, ellei jopa kunnioitettavampi, ja onkin, onhan se kuitenkin Suomenhevonen.
Tämä ei ollu tensimmäinen, eikä varmasti viimeinen valmentaja joka toimii näin. En ole enne tästä kirjoittanut, mutta tämä oli jo oikeasti törkeää. Toivon ettei kukaan pahoita mieltään tästä vaan saisimme asiallista keskustelua alas kommentteihin.
Teen vielä erillisen postauksen toisesta päivästä. Katsotaan onko valmentaja samanlainen. Mennään avoimin mielin ja tehdän parhaamme. Jos se ei riitä, niin eiriitä ei voi mitään.
Loppuun vielä kuvia eilisen työskentelystä, joita tosin on aika vähän mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)