sunnuntai 2. lokakuuta 2016

#51 Katsastusviikonloppu päivä 1

Tämä viikonloppu vierähti mukavasti Somerolla Janna Jenssenin tallilla b-rengas katsastuksissa. Ilma oli onneksemme loistava ja kaikki sujui käytännössä hyvin.

Lähdimme lauantaina ajamaan someroa kohti kello 15, ja olimme sopivasti perillä kello 16.30. Varustin Toivon ja kävelytin sitä piha-alueella. Pääsimme maneesiin ja valmentaja jutteli kovasti toisen katsastettavan kanssa ja kysyi lopulta minunkin nimeni ja hevosesta jotain.
No siinä ensin verkkasimme itsenäisesti ja aloimme tulla keskihalkaisijalla laukannostoja ja muita siirtymisiä. Toivo teki ne älyttömän hyvin ja tasapainoisesti omalle tasolleen. Valmentaja ei kuitenkaan huomioinut meitä lainkaan vaan keskusteli ja neuvoi vaan toista ratsukkoa jolla meni vielä kaikenlisäksi paljon paremmin. Olin jo tässä vaiheessa aika tyrmistynyt, valmentaja oli todella välinpitämätön ja töykeä meitä kohtaan.

Aloimme tehdä pikkupysty-pikkupysty-pikkupysty tehtävää. Mun piti tulla väliin viidellä laukalla. Siis viidellä, Toivo pääsi tämän välin kolmella laukalla ja Toivon laukkahan on älyttömän lyhyt. Toivon laukkaa kyllä pystyy säätelemään, mutta sitä ei todellakaan pysty kokoamaan tehtävän vaatimalla tavalla. En onnistunut tässä varmaan kertaakaan ja minua ei edes neuvottu. Tämän jälkeen tulin kerran pidemmän tehtävän jonka jälkeen valmentaja totesi että antaa olla, nähdään huomenna. Tämän jälkeen toinen ratsukko jatkoi vielä monet kerrat. Heille nostettiin ja heitä neuvottiin. He saivat tulla kavaletti-okseri-kavaletti linjaa, mutta minä en.

Oikeasti. Olin todella loukkaantunut ja itkin autolla. Aina sanotaan että pitää tuoda suokkeja esille. Milläs tuot kun vastaanotto on tämä. Olin sanonut että tämä on tehnyt oikeita ratsunhommia 2 vuotta, on ollut ravuri jne. Valmentaja tiesi taustat. Toivo teki hyvin, mutta emme saaneet kehuja. Saimme vain välinpitämättömyyttä. Kiitos teille muille valmennettaville jotka loitte edes hymyn ja vanhemmille jotka tervehditte. Kiitos, kiitos oikeasti. Tuntui että meidät hyväksyttiin. Kunnes valmentaja työnsi vain sivuun. Te jotka voitte samaistua tiedätte varmasti, että tämä tuntuu pahalta, ja mielestäni valmennuksista ei pitäisi voida lähteä itkien pois. Aikuinen ihminen, et voi olla noin töykeä. Suomenhevonen suorittaa niin rehellisesti, niin suurella sydämellä ja on niin hieno työkaveri. Se menee vaikka perse edellä puuhun kun se luottaa. Se on ihan yhtä kunnioitettava eläin kuin puoliverinen, ellei jopa kunnioitettavampi, ja onkin, onhan se kuitenkin Suomenhevonen.
Tämä ei ollu tensimmäinen, eikä varmasti viimeinen valmentaja joka toimii näin. En ole enne tästä kirjoittanut, mutta tämä oli jo oikeasti törkeää. Toivon ettei kukaan pahoita mieltään tästä vaan saisimme asiallista keskustelua alas kommentteihin.

Teen vielä erillisen postauksen toisesta päivästä. Katsotaan onko valmentaja samanlainen. Mennään avoimin mielin ja tehdän parhaamme. Jos se ei riitä, niin eiriitä ei voi mitään. 

Loppuun vielä kuvia eilisen työskentelystä, joita tosin on aika vähän mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.







8 kommenttia:

  1. Tosi kurjaa. Itselle ei Mariorin kanssa tullut tuollaista valmentajaa vastaan, mutta silloin kun alla oli vielä eestinhevonen sai välillä aika kurjaa kohtelua joten pystyn samaistumaan tuohon. Tosin ei se aina puokinkaan kanssa kovin auvoista ole kun toisille tuntuu olevan suvut ja alkuperämaa tasoa tärkeämpiä kriteerejä arvosteluun. Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja onhan se joo kaikessa hevostouhussa niin, että joku on aina ilkeä.

      Poista
  2. Tuo on mun mielestä jo liian törkeää. Itse olen kokenut samaa pintaa koiraharrastuksen parissa. Oltiin kai sitten niin huonoja ettei huomioida ja annetaan omat, ne HELPOT suoritustehtävät.

    Onneksi nömä päivät on jo takana. Mä niin tajuan mikä olo sulla nyt on. Jos voisin; halaisin sua niin että alettaisiin ehkä molemmat itkemään.

    Suomenhevonen on näkemisen arvoinen kaikkialla, niitä tuodaan niin vähän esiin ja kun sellainen kerran jotain osaa niin se pitää nähdä. Se on kotimainen kylmäverinen rotu, jota ilman voipi olla että ei olisi näin mahtavaa maata kuin Suomi. Arvostakaa sitä, älkää olko hiljaa. Suomi on siinä vapaa maa, että kyllä täällä saa oman mielipiteensä huuta asiallisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos älyttömästi tästä kommentista. Kauniisti sanottu <3

      Poista
  3. Kyllä vihaksi pistää kun näitä valmentajia löytyy, joiden silmissä entinen ravuri on vaan joku entinen ravuri ja ettei siitä ikinä voi tulla mitään hienoa estehevosta, väärin väärin väärin. Oon nähnyt millainen Toivo oli parisen vuotta taaksepäin, kun se ei osannu yhtään vaihtaa vaihteita laukassa ja mitä se varmana on nyt on ihan eri tasoa. Toivolla on mahtava hyppy ja pääsette vielä esteratsastuksen saralla pitkälle, tsemppiä jatkoon! Tollasilta valmentajilta pitäis poistaa oikeudet, jos heidän silmissä suomenhevonen ei ole hyvä ratsuhevonen :/

    VastaaPoista
  4. Pidä pää pystyssä ja leuka suorana! Sulla on maailman paras rotu allasi! Vaihda valmentajaa ja näytä muille teidän kykysi! Terveisin, Toivo ja Lilli, entiset ravurit, nykyisin ratsuina länkkärissä ja koulussa ja esteilla ja jneeee....... tätä listaa vaan ei voi kirjoittaa pv perään! ;)

    VastaaPoista