maanantai 23. tammikuuta 2017

Ajatuksia

Toivo on nyt kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Jalat ovat nyt mitä ilmeisemmin kunnossa, mutta olen kylmäillyt niitä silti varmuuden vuoksi aktiivisen säännöllisesti. Molemmissa etujaloissa olen katsonut myös parhaaksi pitää yöt magneettisuojia. Magneettisuojista puheenollen, tilasin Toivolle juuri Gera-Magin kinnermagneetit. Kun aloitetaan taas raskaampi treeni, se saa pitää niitä kovan ponnistelun jälkeen öisin. Myös etupolviin olisi tarkoitus ostaa magneettisuojat. Saadaan vuorata Toivo niillä treenien jälkeen.

Lenkeillä ollaan koitettu tehdä kaikkea kivaa. Muunmuassa ojan yli hyppäsimme tasajalkaa kaikki jalat ilmassa, vaikka normaalisti siitä kävellään. Loppuun vielä Toivon kototekoinen pukkausyritys. Virtaa pakkautuu niin, että se kyttää autoja, pyöriä, lenkkeilijöitä. Pörisee ja pärisee. Onneksi kävelykauden loppu alkaa häämöttää edessä. Onneksi.

Mun mielessä pyörii koko ajan kaikkea. Kun ei pääse treenaamaan, kun tapahtuu muutoksia. Ne stressaa, uusi pelottaa. Toivon ja rukoilen, että me kaikki pysytään terveinä ensi kausi. Hoidetaan hevosiamme parhaalla mahdollisella tavalla, unohtamatta lomailua ja yhdessä oloa. Opitaan virheistä ja tehdään kaksinkerroin lisää virheitä. Toivon että mun ja Kapun ystävyys ei muutu muutosten myötä. Yritän ehtiä ratsastamaan sen, mitä oon luvannut.


Tää postaus muuttui kuulumispostauksesta vuodatukseen. Oikeastaan mun ei edes tälläistä pitänyt kirjoittaa. Kirjoitin silti. Tämä postaus ei infonnut teitä mistään. Tää ei ees oo oikeastaan kirjoitettu teille. Tää on mun pään purkamista. Puran ajatukset tänne, koska tänne on niin helppo. Tietokone ei sano, "Älä stressaa", kun sille ei voi mitään. Nää kuvat mitä otin tarhassa kuvaa niin hyvin mun ajatuksia tällähetkellä. Vähän tyhjä olo. Kuitenkin toiveet siitä, mitä haluan oppia huutavat sisälläni kliseisesti "Tuulta päin!"

Ei. Ei mulla oo mikään vialla, päinvastoin. Joskus vaan tuntuu että kaikki pakkautuu isoksi möykyksi ja pää räjähtää. En halua räjähtää, joten kirjoitan. Ihan just siks, tää postaus on kirjotettu puhekielellä, koska tää on mun omaa puhetta itelleni, jonka haluan jakaa teille. Jospa tekin saisitte jotakin ajateltavaa. Sisältö tässä postauksessa ei ole pitkä, mutta sen kirjoittaminen sitäkin tärkeämpää. Saan tän ulos.

Muiden hyppy-, ja kisavideoiden katselu alkaa turhauttaa. Itse kävellään. Vieläpä niin pienestä, typerästä ja helposti ohitettavasta syystä.

Tää riittää tältä erää. Toivotaan, että en joudu julkaisemaan näin masentavia postauksia ja sanattomia kuvia enää. "Elämä kantaa", sanotaan, ja kantakoon nytkin.


                   “Opi eilisestä, Elä tänään, Toivo huomista.”

6 kommenttia:

  1. Liityin takas! :) http://iidunhevoselamaa.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  2. Tää oli tosi hyvä postaus. Aina ei tarvi olla mitään vialla mutta silti tuntuu räjähtävänsä jos ymmärrät pointin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja joo ymmärrän oikein hyvin 😇

      Poista
  3. Ihanaa kun joku muukin käyttää blogiaan tunnetulvien "kaatopaikkana". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :) luinkin sen sun postauksen ja itseasiassa vähän siitä rohkaistuneena kirjoittelin tänne!

      Poista