25.5. Riihimäki

Nyt postaus Riihimäen epäonnistuneesta kisareissusta. Hypättiin poikkeuksellisesti kaksi luokkaa, Prestige-Cupin 1. osakilpailu 95cm ja Prix De Suomen Hippos 100cm. Viime hyppytreeneissä otimme uuden kuolaimen käyttöön, ja nämä olivatkin ensimmäiset kilpailut kyseisellä kuolaimella.

Matka sujui hyvin ja olinkin oikein toiveikas kkilpailujen kohdalla, Toivo oli hypnnyt treeneissä hyvin ja muutenkin viimeaikaiset kisat ovat menneet kohtalaisesti. Josko nyt kerrankin hypättäisiin se putipuhdas nolla. Verryttelyssä toivo tuntui todella kivalle ja sain paikat osumaan erittäin hyvin esteille. Verryttelyn jlkeen radalle menoa odotellessa se toki oli taas oma adhd itsensä ja poikitti ympäri kenttää kun ei saanut laukata.

Rata oli melko yksinkertainen ja alkoi pienellä okserilla radan reunassa. Sille tuli erittäin hyvä hyppy, josta kaarevalla linjalla aika avoimelle pystylle. Paikka oli ihan ok, mutta olin ehkä itse vähän epätasainen ja Toivo otti huolimattomuuspuomin. Sieltä matka jatkui kolmospystylle, joka sujui sekin hyvin. Kolmoselta kaarevalinja neljännelle esteelle, joka oli melko leveä okseri. Tännekin sain sujuvan hypyn. Vitonen oli sarja, joka sekin onnistui mallikkaasti. Sarjalta kaareva linja pystylle, jolle sain muutaman pidätteen kautta hyvän paikan. Seiska tuli sekin alas, koska Toivo tuli liian pieneen paikkaan, enkä tukenut sitä tarpeeksi tasaisella kädellä, jalalla ja istunnalla. Viimeinen este oli suoralla linjalla ja sinne sain taas sujuvan laukan. Radan ongelmakohta oli isosti alitempoinen ratalaukka. Ratsastin kuitenkin ehkä liikaa kädellä ja uuden kuolaimen kanssa on tietenkin vielä totuttelemista.

Hippos-luokka oli vähän teknisempi, ja Toivo oli tietenkin jo inan väsynyt. verkassa se kuitenkin hyppäsi hyvin ja ratsastin kunnolla jalalla kohti ohjaa. Tässäkään verkassa yhtäkään puomia ei tullut.

Radalle otin Toivon reippaasti isompaan laukkaan kuin edellisessä luokassa ja sain oikein sujuvan hypyn ykköselle, mietin, että nyt tää hei onnistuu. Kakkoselle mulla tuli taas tilanne että joko kaukaa tai tosi lähetä ja valitsin kaukaa, koska Toivo on siinä parempi. En kuitenkaan tajunnut että se ei ehkä pienen väsymyksen vuoksi uskalla hypätä niin kaukaa, ja niinhän siinä kävi. Se otti pikkuaskeleen ja olin itse ihan älyttömästi liikkeen edellä. Mulla on vasemmassa ranteessa joku pikkuvika ja nyt vahingossa otin sillä kädellä kaulasta tukea alastulossa ja eiköhän se perkele vääntynyt niin, että puristusvoima katosi kokonaan ja kipu oli ihan kamala. Ohjasin kolmosesteelle, jonne tuli huono paikka, mutta Toivo pelasti. Hyppäsin sarjan ja ajattelin että kyllä tämä tästä, mutta en saanut sarjallekkaan paikkaa ja puomi. Hyppäsin vielä yhden okserin puhtaasti ja keskeytin. Pysäytin, taputin hevosta ja kävelin radalta pois. Hyviä hyppyjä, mutta tekniikka petti ja voitte vaan kuvitella että nuorta junnuratsastajaa eli minua harmitti ei ihan vähän vaan pikkusen enemmän.