Sairaan hyvä!

Me oltiin Toivon kanssa tiistaina Kirsi Hagnerin valmennuksessa ja ai että kun tykkäsin. Tuntui jotenkin kerrankin siltä, että joku oikea kouluvalmentaja näkee Toivossa muutakin kuin lihaksettoman pitkäselkäisen ex-ravuri hömpöttäjän ja ymmärsi, että vaikka Toivo on vähän rämäpää ja kokoajan asenteella "mennäänmennäänmennään" niin se on myös herkkä ja ihmettelee uusia asioita.

 

 No mitä me sitten juteltiin?
Aluksi juttelimme Kirsin kanssa ihan vaan siitä mitä me molemmat ollaan tehty ja mitä mä ja toivo ollaan tehty ennen meidän yhteistyötä. Sen jälkeen tein ympyrällä normaalia työskentelyä kolmessa askellajissa niin, että Kirsi tarkkaili miten mä työskentelen ja yritti vähän tutustua meihin siinä samalla. Ratsastin siis ihan niin kuin normaalistikin. Kirsin kommentit siitä mitä me ollaan nyt, olivat todella positiivisia, ainakin positiivisempia kuin odotin. Hän sanoi, että tykkää minun siististä ratsastustyylistäni ja siitä, miten mä pyrin asettamaan ja taivuttamaan hevosta. Kirsin mielestä myös tempo, jota ratsastin oli osattu määrittää hevoselle hyväksi verryttelytemmoksi; pitkä ja rento muoto. Myös Toivoa Hagner kehui jo pelkän ensinäkemän perusteella hevoseksi, joka on yhteistyöhaluinen, kiltti, nöyrä, ystävällinen ja tekee kaiken 110% täysillä. Meidän yhteistyö sai myös kehuja.

Yhtenä ongelmakohtana siinä, että mä en pysty istumaan Toivon ravissa on se, että satula nousee takaa hieman liikaa ja pääsee pikkuisen tärräämään. Saan kuitenkin huomenna jo alle palaromaanin, jolla saamme satula-asiaa toivottavasti korjattua. Kirsi kutsui Toivon ravia "takapotkuraviksi", jonka vuoksi se Kirsin mukaan voi olla hankala istua. Isoja ongelmia ovat myös mun älytön vinous, jota toivottavasti saadaan korjattua kun minä vain olen määrätietoinen asian suhteen. Sitten tietysti vaan yleisesti se, että hevosella ei ole vielä tarvittavaa määrää lihaksia kantaa itseään kauaa ja sitten se, että me vaan ei osata vielä yhdessä eikä välttämättä erikseenkään ihan kaikkia asioita. Monia pieniä hyviä asioita ja vielä enemmän isoja ja pieniä korjattavia ja opeteltavia juttuja tuli taas esiin.

Entä mitäpä me sitten oikeasti treenattiin?
Teimme pääty "neliöllä" ihan vaan työskentelyä, jolla saisimme takajalat rehellisesti alle. Aluksi käynnissä toiseen suuntaan vain niin hidasta käyntiä kuin sain hevosen kävelemään, tavoite oli saada käynnin mitasta puolet pois. Tein runsaasti pysähdyksiä, jotta sain hevosen kuulolle. Toivo ihmetteli aluksi että "miksi ihmeessä näin hitaasti" , mutta tein kuten Kirsi neuvoi ja annoin sen olla jännittynyt ja ihmeissään. Kun Toivo käveli haluamaani tahtia, aloin tehdä väistöjä neliön sivuilla. Aukealla sivulla tehtiin väistöjä ulos, seinän vieressä väistö tehtiin sisään. Toivo teki todella kivasti väistöjä omaan ja mun tasoon nähden, varsinkin vasenta pohjetta väistettäessä.

Kun käyntityöskentely saatiin molempiin suuntiin tehtyä, otimme ihan muutaman kierroksen _rauhallista_ ravia. Ravista laukka ja laukkaa sen verran että saadaan lopettaa "kun menee hyvin" eikä vasta kun pakka leviää käsiin. Molempiin suuntiin sama homma, jonka jälkeen rauhalliset loppuravikierrokset ympyrällä. Varsinkin ravissa lopuksi Toivo jäi sairaan hyvin odottamaan mua ja olin ihan että wau miten tää liikkuu. olin tositosi tyytyväinen ja valmennus kokonaisuudessaankin meni niinkuin otsikossa on : sairaan hyvin!