perjantai 29. heinäkuuta 2016

#34 Jos Toivo osaisi puhua?

Eli nyt taas vaihteeksi jalustin.netin postaushaaste! Tässä nyt siis esimerkkitilanteita ja mitä Toivo niiden yhteydessä sanoisi.

… maastossa tulisi peura vastaan?
"Wou... okei, mikä toi on? Aaa se on peura, joo, jatketaan matkaa"

… saisi yhtäkkiä ravikärryt taaksensa?
"Wehee, taas lempipuuhiin!"




… eläinlääkärin auto kurvaisi tallipihaan?
"Mitä Lunalle nyt on käynyt?! Mä autan kyllä eläimlääkäri kääntyköön takaisin..."


… kiukkuisen näköinen ihminen lähestyisi?
"Öhh...mulla ois nyt unet kesken..mutta voi prkl nyt"


… maastoreissulla joutuisitte jonon hännille?
"Jee täältä tullaan kamut, kuka on ekana kotona?"


… kengittäjä sovittaisi uutta kenkää kavioon?
*kuorsausta*


… kissa loikkaisi yllättäen heinikosta kentälle?
"Kääk! Ai, kissa vaan..."


… esteradalla okserin alle olisi piilotettu vesimatto?
"Tän on siis tarkotus olla pelottava?"
  

 … satulavyötä kiristettäisiin kiireellä monta reikää kerrallaan?
"Älä tee noin, Annika kiristää aina yhden kerrallaan, katsos näin...ja arvaa mitä, minä lähden nyt ulos syömään _yksin_"


… trailerin silta laskettaisiin alas, ja hevosesi pitäisi kavuta kyytiin?
"Mennäänkö hyppäämään? Ai mennään? Okei, kyytiin vaan."


… olisitte maneesissa ratsastamassa, kun lunta alkaa tippua katolta?
"Muutkin hyppii ja pomppii ja vaikka mitä balettia, annas mäkin koitan!"


… muut hevoset olisi haettu sisään ja hevosesi olisi jäänyt viimeiseksi?
"Luna?!!?! Nipa?!?! okei, apua, jäin yksin, eeeeiiiii apua, apua kuolen!?!?! Nyt pitää miettiä, pakko huutaa. Apuaaaaa! Ei auta, pakko juosta. Ei aut asiltikään, teen molemmat yhtä aikaa ja vielöä kovempaa. Apua! Tulkaa pelastamaan mut noilta kauheuksilta! En enää ikinä varmaan näe Lunaa ja Nipaa...joudun huutamaan elämäni loppuun asti yksin täällä... Apuaaa!


tiistai 26. heinäkuuta 2016

#33 Niin onnellinen



En vaan voi tajuta kuinka ihminen voi tulla niin onnelliseksi niinkin pienestä asiasta mitä sain tänään tietooni. Onneksi minulla on kyky iloita pienestä ja olla ylpeä itsestäni ja meidän kaikkien tekemästämme työstä.
Viikko tai pari olen tehnyt todella paljon töitä Toivon lapojen kanssa. Ne ovat olleet aika jumissa ja varsinkin vasenta lapaa se heittää todella helposti ulos. Tätä olen korjannut tekemällä paljon vasta-asetuksia ja -taivutuksia. Samoin myös ratsastanut voltteja ja ympyröitä siirtäen jalkaa oikeasti eteen, siis kunnolla eteen, lavan kohdalle aina, kun hevonen puskee sen kanssa ulos. Olen tehnyt paljon toistoa, ja lyhyissä pätkissä. Toivo on oppinut hyvin, ja asia on edennyt oikeinkin hyvin. Sen huomaan jo ratsastaessakin. Varsinkin tänään kun olin Heinillä taas treenaamassa, käännökset ja kaikki sujui kun osasin itse käyttää ulkojalkaa ja Toivo kääntyi suorana, ei lavat ja perse rullalla.
    Sain Heiniltäkin paljon kehua noista kaarteista ja opin taas vaikka mitä uutta. Nyt kun olen alkanut käydä Heinillä, on kaikki alkanut muutenkin rullata. Nyt kun vielä olen tuon lapaongelman kanssa rehkinyt, on selvästi palkintojenjaon aika.

Toivon oikea lapa ei ole _lainkaan_ kipeä, ei kireä ei tiukka ei arka ei mitään! Olin niin tyytyväinen saadessani hierojan paperit käsiini. Vasen lapa oli myös parempi kuin viimeksi mutta ei vielä täysin oireeton. Nyt vaan täytyy treenata lisää säilyttäen oikea lapa hyvään ja parannellen vasenta.
Voi toki olla, että paikat heittävät volttia ja seuraavaksi onkin vasen lapa hyvä ja oikea huonompi. Näin on käynyt ihan yleisessä ratsastettavuudessakin Toivon kohdalla. Alkuun oikea kierros oli paljon paljon helpompi ratsastaa, nyt taas vasen vähän helpompi. Nyt tilanne kuitenkin on suhteellisen tasainen ja ihan ok.

Ristiselkä kuitenkin oli aika kireä, samoin reidet. Ne todennäköisesti tulevat olemaan koko Toivon elämän läpi vähän hankalat paikat, johtuen Toivon rakenteesta. Toivolla on niin super pitkä selkä ja lyhyet jalat että niiden kanssa voi ehkä antaa noita vähän anteeksi. Kuitenkin niidenkin kanssa on edetty alkuun verraten, joten toivoa on että vieläkin saataisiin paremmaksi ja saadaankin!

Oli nyt vaan ihan pakko tulla teille iloitsemaan, täältä voin sitten joskus lukea miten ollaan sillon ennenvanhaan kehitytty. Toivottavasti teitäkin kiinnosti edes vähän, ja vaikka ei kiinnostaisi, kirjoitanhan mä tätä blogia itselleni omasta ilosta.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

#32 Kanada!

Voi kamala! Mä oon ollut viikon kirjoittamatta. No, syy on ihan niinkin yksinkertainen että me ollaan vähän lomailtu. Toivo teki vähän normaalia kevyemmän viikon ja me käytiin Ala-härmässä sekä nyt viikonloppuna Teiskossa Kardaanikunkussa. Noniin, selitykset on selitelty ja voidaan siirtyä otsikkoon.Niinkuin gtarkimmat ovat huomanneet, instagrammissa on esiintynyt "ylimääräistä porukkaa", kuten esimerkiksi Suomenhevosruuna Kanada.

No kuka sitten on Kanada?

Kanada on n. 153cm korkea Suomenhevonen, joka tosin EI ole oma vaan, noh, mikä se nyt on...Pidempään mietittyäni en osaa keksiä vastinetta/nimeä, mitä Kapu mulle on... Hyppään sitä siis kerran viikossa poikkeuksia lukuunottamatta. Kapu on siis mun uusi kaveri! Ruuna ei ole SM-tason kilpuri, mutta kyllä se varmaan treenillä 90cm kisoissa hyppää, aika näyttää.


Kanadan ja mun juttuja saatte tästälähin seurata täällä muun postailun ohella. Blogi on silti Toivoa täynnä, eli keskityn silti Toivoon eniten!


Vielä ennen postauksen päättymistä, vähän Toivon kuulumisia. Toivon oli tarkoitus lähteä tänään maastoon, ja lähdimmekin. Kuljimme metsäpolkuja ja aloimme ravaamaan soratiellä, ja kohta kuuluu *kilinkolinks* pysähdyin, koska aavistin, että kenkä irtosi. Niin kävi ja käännyimme takaisin. Kavio oli lohjenut jonkin verran, ja tiesin että huominen valkku peruuntuu jos kengittäjä ei tänään ehdi. Onneksi meillä on kuitenkin niin ihana kengittäjä että tulee kiireestä huolimatta tänään illalla lyömään kengän jalkaan. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Kangasalle kisoihin Toivon kanssa, Kapu saa vielä odottaa vähän ;)!
Toivon kanssa tehtiin jumppaa keskiviikkona ja siitä väänsin videon. Tykkäsittekö jälkeenpäin äänitetystä selostuksesta? Haluatteko lisää videoita?

 https://www.youtube.com/watch?v=qg57V-xYgqc&feature=youtu.be

Loppuun vielä tämänpäivän hyppykuvia Kapun kanssa!





lauantai 16. heinäkuuta 2016

#31 Salo Horse show 14.7.2016

Matkamme kävi siis Saloon torstaina ja kuten arvata saattaa oli herätys suhteellisen aikainen, 3.30. Kilpailut alkoivat 8.00 ja ajaahan meiltäkin Saloon melkien kaksi tuntia. Onneksi heräämisen kanssa ei ollut ongelmaa ja pääsimme lähtemään siinä neljän jälkeen tallille. Tallilla heitin hevosille heinää ja annoin Toivon kivennäiset. Laitoin Toivon kuntoon ja lykkäsin koppiin, tavarat mukaan ja menoksi. Matka sujui hyvin, kun lähempänä oli taasen vähän ongelmia löytää paikalle sillä äiti oli jättänyt kartan kotiin ja kuten yleensä käy, google maps ei tietenkään edes toiminut.


Kisapaikalle kuitenkin päästiin ja kävin näyttämään tapojen mukaan rokotustodistukset ja siitä suoraan radankävelyyn. Rata vaikutti tosi kivalta. Pajon kaarevialinjoja joissa ihan semisti tekemistä. Ei ollut kuitenkaan mahdottoman hankalan oloinen rata ja oli ihan suhteellisen helppo muistaakin. Uusinnassa tykästyin kohtaan jossa oli vähän pidempi matka ilman esteitä ja saisi vaan painaa kaasun pohjaan ja ratsastaa eteen.

Laitoimme Toivon radankävelyn jälkeen kuntoon ja siinä kävelyttelyn jälkeen menin verkkaan. Toivo oli verkassa aika hyvin kuulolla varsinkin ravissa. Alussa paikat ei osunut esteille ja olin että tästä ei taas tule mitään. Onneksi radalla tämä korjaantui.



Radalla Toivo oli tosi hyvä. Ykköselle hyvin sisään, samoin hyvä hyppy kakkoselle. Kolmonen oli ihan seinän vieressä, sille vähän pohjaan, ja siitä suora linja vastalaukassa tosin 4. Viides oli kaarevasti neloselta, sekin hyvin. Kuudes oli sarja. Vähän pohjaan sille ja väli olikin sitten tosi pitkä ja siihen yhden laukan sijasta kaksi. Siitä 7 kaarevasti, joka sujui hyvin, Sitten kasi joka oli vähänkuin diakonaalilla. Siitä jatkui uusintaan suoraalinjaa ysille. Siitä vähän oikaisten kymppi ja 11 kaarevalla linjalla. Olin radankävelyssä suunnitellut kääntäväni vähän tiukemman tien 12, mutta koska 11 oli niin iso hyppy, teinkin pidemmän tien. 12 puhtaasti, siitä kaasua ja 13. Sekin puhtaasti. Hieno Toivo hyppäsi taas 0-0 radan ysikympistä! Tällä tuloksella sijoituimmekin sitten neljänsiksi. Siellä sai taas puokkien keskellä olla palkintojenjaossa ylpeä Toivosta.





Riisuimme palkintojenjaon jälkeen Toivon ja se melkein nukahti mun viereen kopeilla. Verkkaan kun menimme se oli vähän löysä, saattaa toki johtua kuumuudesta, ja verkkasin sen aika kevyesti . Radalla väsymys ei enää tuntunutkan painavan ja vauhtia oli rutkasti enemmän kuin 90cm radalla. Toivo tuntui siltä että se ei ole yhtään hallinnassa joka johti siihen että en pidättänyt tasaisesti ja lähinnä nypin sitä, joka taasen johti puomeihin. 12 vp saldona. Nyt en enää ollut niinkään tyytyväinen. Kävin pesemässä Toivoa, riisuin ja lastasin sen kävelyn jälkeen. Kävimme siinä sitten syömässä ja katsoimme pikapikaa expon, josta tarttui mukaan koppiin kiinnitysköysi, e-vitamiinia ja ötökkämyrkkyä.



                          Toivolla oli muuten kisapäivänä synttäritkin, Onnea Toivo 11 v!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

#40 Kisat taas edessä...

..muut varmaan puunaa ja klanssaa ja vaikka mitä, hevonen hiotaan huippukuntoon ja mitä tekee Annika 3 päivää ennen kisoja, no leikkii ilmansatulaa.

Oikeasti tähän hassutteluun ja kuvailuun meni ehkä viisi minuuttia, joten ratsastin mä sitä ravia suoremmaksi ja tasapainoisemmaksi varmaan ainakin 25 minuuttia. Meidän oli tarkoituskin tehdä kevyt treeni ja laukata vain pitkin ohjin vähän enemmän eteen kuin yleensä. Ravailin aluksi vähän pidemmällä ohjalla vaan suoraa uraa kierroksen tai pari, ja annoin hevosen vaan ravata. Jonkin ajan päästä otin ohjaa ja aloin tehdä ympyröitä ja ratsastin pitkät sivut irti uralta niin, että hevonen pysyy mahdollisimman suoralla uralla ilman seinän tukea. Tätä toistin jonkun aikaa, jonka jälkeen tulin muutamaan otteeseen suoraan keskihalkaisijaa pitkin.
Muutamia ravi-seis siirtymisiäkin tein ja ne olivat itseasiassa todella hyviä tällä kertaa. Istuin tiiviisti ja laskin käden kohti säkää---hevonen on seis. Nää oli super hyvät ja olin tosi tyytyväinen kyseisiin siirtymisiin, jonka vuoksi en tehnyt niitä mahdottoman kauaa.
Suoraan kulkeminen ilman seinän tukea on jo suhteelisen hankalaa, ja vaatii todella paljon oikeaa jalkaa. Toivo kun puskee aina juuri sitä oikeaa jalkaa vasten, joten sitä saa käyttää kyllä melkein kokon ajan suoralla, juurikin ilman sitä sienää. Sekin onnistui kuitenkin paremmin kuin edelliskerralla.
Otimme muutamia kuvia niin, että olin polvillani selässä, olisin halunnut seistä, mutta koska polvillaan olemisessakin oli jo tarpeeksi hankaluuksia jätin sen tekemättä. Toivo ei olisi halunnut pysyä paikallaan ja muutamasti luiskahdin alaskin koska siinä vaiheessa kun hevonen lähtee sivulle ja eteen ja alas ja ylös samaan aikaan, minunn tasapainoni ei enää kestä. Ihan hyviä kuvia saimme ja varsinkin kun kuvaajana toimi 6-vuotias pikkusisko.






Sitten laukkasin pitkinohjin ja keksin, että ilman käsiä laukkaamisesta vois tulla ihan kivoja kuvia ja toteutin sen ensin oikeaan kierrokseen ja yritin vasempaan, mutta koska Toivo innostui ja yritti jopa pukittaa, laukkasin sitten vain pitkin ohjin. Taas kuvista tuli super kivoja, ja edelleen kameran takana 6 v. tyttö.


Lisää kuvateksti

Toivon säälittävä pukittamisyritys...
Lopuksi Alisa ja Aleksi kävelivät loppukäyntejä. Aleksi oli ihan fiiliksissä, vaikka viikko sitten ei olisi millään mennyt selkään. Luottamus siis heidän välillään kasvanut, jes!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

#39 Toivon kuolaimet?


Sain inspiksen tehdä nyt tälläisen postauksen Toivon kuolaimista ja niistä edellisistä kokeiluista. Aloitan vaikka siitä, että sileällä meillä oli ensin ihan normaaliakin normaalimpi kolmipala. Toivo toimi sillä ihan hyvin mutta jostain syystä en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen kuolaimeen. Kokeilin kuolaimetonta, se ei toiminut ollenkaan.  Sen jälkeen halusin kokeilla happy mouth kolmipalaa ja Toivo oli sillä super hyvä! Suupielet alkoivat kuitenkin halkeilla, ja rasvailin niitä pohtien, mikä ihme tämän aiheuttaa. Olin super ihmeissäni tästä, koska kuolaimen kovuudesta tms. se ei voinut johtua. Sitten mietin, joo, mulla on vaan kova käsi, en osaa ratsastaa. Onneksi kuitenkin hieroja pelasti ja kertoi sen olevan allergiaa, Toivo siis kärsii kumiallergiasta. Äkkiä normaali kolmipala käyttöön ja mieli oli taas parempi. Kukkahackamoreakin ehdittiin välissä testata. Tämä toimi muutamat ekat kerrat, kunnes Toivo jotenkin älysi että kun vaan painaa menemään, pääsee pakoon. Taas kolmipala takaisin geimeihin.

Tässä vaiheessa sitten vain ratsastelin tällä ja kun tuli raspauksen aika, ell kertoi, että keskipala on tässä kuolaimessa anatomisesti väärinpäin. Sitten alkoi kunnon kuolaimen etsintä ja päädyimme sprengerin siivelliseen kuolaimeen. Tämä meillä on edelleen sileällä käytössä ja toimii ihan hyvin, tai siis niin hyvin kuin itse ratsastan. Tämä rankaisee helposti siitä, jos käytän toista ohjaa enemmän kuin toista. Siipi menee suuhun ja suu aukeaa kun suussa tuntuu epämiellyttävältä. Nyt mennään sileällä tällä varmasti pitkään ja toivotaan että tämä toimisi kauan!


Esteillä taas aloitimme nivelkumipelhamilla. Se ei toiminut alkuunkaan ja suupielet aukesivat koko ajan, hevonen puri kiinni ja kuolain oli selvästi sille huono. Ajattelin, että jos ne suupielet repeytyvät jotenkin kun nahka jää renkaan väliin tms., laitoimme tutit vielä lisäksi ja homma paheni, kunnes tiedostimme hierojan kautta, että Toivo potee juurikin sitä kumiallergiaa.  Tämä pelham oli todennäköisesti Toivolle liian paksukin, ja vei aivan liikaa tilaa kieleltä. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli gägi. Toimi todella hyvin, kunnes huomasin, että Toivo jää siihen välillä käännettäessä aika pahasti kiinni, samoin villiintyessään. Samaten tämäkin taitaa olla aavistuksen liian paksu. Mietin asiaa ja kokeilin esteillekkin kukkahackamorea. Toimi ekan kerran ihan ok, toisella ei ollenkaan, vaikutus 0%. Lainasin Toivon kaimalta 5-palaa ja totesin sen aika hyväksi. Ostin oman ja menin sillä aina puomeilla. Jatkoin kuitenkin hyppäämistä gägillä. Uskalsin kokeilla hypätessä vihdoin 5-palaa ja menin sillä vähän riskillä kisoihin sen kanssa. Se toimi todella hyvin, ja jatkoin sillä hyppäämistä. Kannan gägiä kisoissa silti aina mukana, varuiksi, jos hevonen oikeasti on mahdoton, on turvallisempi mennä gägillä. Ainiin, kokeiltiinhan me jossain kohtaa crescendoakin, mutta se oli niin hullua ja mua oikeastaan painostettiin kokeilemaan sitä ja otin sen pois 5 minuutin kävelyn jälkeen.

 Nyt olen tehnyt huomion, liittyen 5-palan kuolainrenkaisiin. Ne ovat pienemmät kuin muissa ja kuolain liukuu suusta helposti ulos. Harkinnassa siis fullcheeck 5-pala. Katsotaan, keskustellaan ja ihmetellään valmentajan kanssa mitä tehdään ja päätetään.

Tiivistettynä siis, Toivolle sopii esteillä terävä, nopea ja vivuton kuolain. Sileällä anatomisesti muotoiltu mukava kuolain herkkyytensä vuoksi. Kumipäällyste tähän lisäksi olisi luxusta, mutta valitettavan allergian vuoksi sitä ei voida toteuttaa. 


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

#38 Mitä Toivo halusi?

Kisojen jälkeisenä päivänä mietin mitä tekisin tänään. Mietin ja mietin, jotain mistä Toivo tykkää...No, Toivo tykkää hypätä mutta hyppäsimme eilen, se ei käy. Sitten mietin, Toivo tykkää hiihtoratsastuksesta, nyt on kesä, sekään ei käy. Yhtäkkiä tajusin että mehän mennään ajamaan, siitä Toivo tykkää! Laitoin varmuuden vuoksi sille kuitenkin waterfordin, koska sillä on ajettu viimeksi varmaan 2 vuotta sitten. Toivo oli kuitenkin superkiltti ja kävimme ravailemassakin vähän. Tosin vain lönköttelimme rauhassa. Toivo kyllä pyysi, josko saisi omat valjaat ja hienon superman-silatyynyn. Omat koppiksetkin olis in, koska Nipan kärryissä ei ole selkänojaa ja minun selkäni on senverran huono etten siinä pysty kauaa istumaan. Tuo 45 minuuttiakin teki jo tiukkaa...
Postauksen kuvat: c. Julia

Eilen oli taas pitkästä aikaa Maken valmennus. Toivo oli ihan hyvä siihen verrattuna että on ollut nyt vähän kuuma lähiaikoina. Teimme siirtymisiä joissa kierrokset nousi jonkinverran, mutta sain hevosen onneksi rentoutumaan ihan hyvin siinä ajanmittaan. Laukasta käyntiin siirtymiset oli eilen hakusessa, kun taas nostot onnistuivat super hyvin.


Laukka on jostain syystä yhtäkkiä alkanut kehittyä paljon, ja jäänyt siihen. Eihän se nyt mitään oikeasti koottua ole, mutta hevonen uskaltaa rentoutua jo paljon paremmin. Laukassa saisi vaan uskaltaa vielä enemmän ottaa kuolaimesta tukea ja vähän jopa nojata siihen. En kuitenkaan tarkoita etupainoiseksi tippumista vaan vähän rohkeutta vaan lisää. Toivo oli eilen kuitenkin pohkeelle mukavan herkkä ja kuunteli ihan hyvin. Tänään käymme taas Heinillä hyppäämässä ja huomenna Anniina tekee Toivon kanssa jotain käynti ja ravijuttuja.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

#37 Luvia 3.7.2016






Tänään siis ajeltiin Luvialle hyppäämään Toivon kanssa 90cm ja 100cm. Toivo oli aika kuuma, mitä sillä on nyt tosin ollut aika paljon näitä energisempiä päiviä vaikka kuukausi sitten poika oli koko ajan todella väsynyt. Waterfordilla kuitenkin mentiin ja ihan hyväkin. Katsaukset nyt siis ratoihin, ei kovin kattavat toki, en jaksa alkaa selventää kun niin perus. Ei siis tapahtunut mitään erityisen erityistä.
Kaikki kuvat c.Taikuuksia

90cm:
Verkassa jo tosi hyvä, en saanut sitä oikein ravissa kuulolle mutta hyppäsi hyvin. Paikat osuivat ok, ja muutenkin ihan tyydyttävää menoa koko verkka. Ainoa että en saanut sitä niin pakettiin ja alle kuin yleensä, mutta se ei onneksi haitannut.

Rata oli aika hankala minunmielestäni kaarteet olivat erikoisia ja meille vähän vieraita. Sain siitä onneksi kuitenkin muodostettua päähäni jonkun kuvan miten kaarteet ratsastan.
Oikeastaa koko rata oli tosi tosi hyvä, ainoastaan kolmoselle vähän huono paikka mutta hevonen hoiti. Uusintaan ja sekin puhtaasti, aika riitti kolmannelle sijalle ja sieltä siis rusetti mukaan!

100cm:  
Verkassa paremmin alla mutta sitten radalla jotenkin kiehahti. Paikat oli tosi monet huonoja ja yks puomikin mukaan. Tuo puomi tuli siis viimeisektä esteeltä, hyppy lähti todella kaukaa ja mä en päässyt mukaan niin hevosella ei ollut mitään mahdollisuuttakaan päästä sitä. Laukat jäi muutamasti vaihtumatta mutta ei se nyt ihan kamala ollut eli ihan hyvä kisapäivä! Tässä siis oli taitoarvostelu ja kommentit juurikin että epätasainen rytmi, paikat ei osu jne. Treeniä ja kisoja lisää niin tosta tulee viä superhieno ja mäkin ehkä opin jotain joskus!  Ainiin ja mä ehdin metrin verkassa tippuakkin. Hevonen keksi yhtäkkiä lähteä ihan erisuuntaan kuin minä ja muksahdin sitten polvilleni maahan. Taisi olla ulkopohje irti tai jotain..hahah. Onneksi tajusin pitää ohjista kiinni koko ajan niin ei saatu mitään jännitysnäytelmää aikaiseksi.