Puomiterapiaa

Heinin tunnilta taas vaihteeksi materiaalia. Eilisestä valmennuksesta kuvia, mutta ajattelin muutaman sanan sanoa lauantaisestakin valmennuksesta. Lauantaina teimme kavaletteja ja eilen taasen puomia, jonka ohella välillä yksittäisten puomien ylitystä.

Lauantaina Toivo oli koko ajan vähän menossa, ja kavaletti sekä puomitehtävillä en saanut sitä lainkaan kiinni, tai sain, mutta sen jälkeen se laukkasi typerästi, eikä ollut kunnolla pohkeen edessä. Sanoisinko, että ongelmia oli ehkä enemmän kun monella yhteensä kuukauden valkuissa. Itse unohdin kokoajan jalan, olin kädellä liian nopea ja terävä, enkä saanut vaan hevosta ratsastettua. Asiaa ei ollenkaan auttanut se, että Toivo oli ylittänyt puomin viimeksi ehkä kuukausi sitten ja puomin nähdessään innostui niin, että olisi luullut sen hyppäävän isompiakin esteitä vaikka kyseessä oli vain maapuomi. Suhteutetut välit eivät toimineet laisinkaan, koska Toivolla on tapana kiristää tahtia aina vähän ennen ja jälkeen puomin, jollloin suhteutetulla en saanut sitä millään kiinni. (Tehtävästä video ig:ssä) En siis näiden treenien jälkeen lähtenyt kovin hyvillä mielin kotiin. Toisaalta sain inspiraatiota alkaa lenkkeillä, koska joka kerta kun Toivo on hankala, mä väsyn enkä jaksa ratsastaa. Se saattaa korjaantua kunnon juoksulenkeillä.

Näin meilläpäin otetaan häntään jumiutunut loimi pois

Eilen kun lähdimme Heinille tekemään sileää, päätimme tehdä samalla "puomiterapiaa". Yksittäisiä puomeja vaan välissä, silloinkun hyvältä tuntuu. Näin mä ja Toivo tajutaan ja ymmäretään ja toivottavasti sisäistetään, ettei puomit oo syy sählätä. Samaa vikaa molemmissa. Toivo oli edelleen aika reipas, eikä parhaalla mahdollisella tavalla kuulolla, mutta sai  sitä silti vähän kiinni puomeille mentäessä. Laukka oli auttamatta liian kiireistä, mutta silti parannusta lauantaihin. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen tuntiin, koska sain itseni (mieleni) pidettyä aika hyvin ruodussa koko tunnin, enkä hermostunut oikeastaan tippaakaan. Oikeasti tunti ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varsinkin viimeisestä puomista mulle jäi niin hyvä fiilis, että jaksan olla tyytyväinen. Ratsastin siis alkutunnista käynnin hyväksi ja väliin maapuomeja. Sen jälkeen otimme ravissa nelikaarista kiemurauraa, jolla uuteen suuntaa aina aviväistöjä. Väistöt sujuivat ihan hyvin, ainakin oikealle. Vasemmalle oli taas oikeanpuolen apujen , lähinnä siis läpimenemisen kanssa ongelmia.

Mietimme myös sivussa Heinin kanssa Toivolle hyppykuolaimen vaihtoa. Waterford on aika tosi vahva kuolain sinänsä, ja sillä Toivo tulee jotenkin niin terävästi kiinni ja jättää takajalat ehkä helpommin pois kuin jollain muulla, joka johtuu myös omasta kädestäni. Yksi kuolain aiotaan ainakin kokeilla jota Heini ehdotti  mutten millään saa nimeä päähäni, en sitten millään. Myös rehun vaihtaminen tulee eteen nyt, kun viimeinen Kraft Grund pussi lähtee syöttöön, otamme rinnalle jonkun muun ja vaihdamme siitä pikkuhiljaa. Toivo kutiaa näin talvisinkin välillä, ja uskon sen johtuvan kaurasta ( sen kanssa ollut muistaakseni ennenkin ongelmaa), jolloin vaihdamme siis kaurattomaan rehuun.