Toivo vaihtoi tallipaikkaa?

Postaus kuvitettu vanhoilla (,eli laatu sen mukainen) kuvilla Honkolasta

 
Mistä mä nyt aloittaisin. Toivo ei enää asu Honkolassa. Pakkasimme Sunnuntaina kimpsut ja kampsut ja Toivon tietysti mukaan ja ajoimme Toivon uuteen kotiin. Ei varmaan tarvitse montaa kertaa arvata mille tallille Toivo muutti. Nanhiaan tietty. En selittele erityisesti tätä tai avaa asiaa teille ihan perinpohjin, mutta haluan asiasta nyt muutaman sanan teille sanoa.

Muutimme siis valmentajani tallille Huittisiin, Stall Nanhiaan. Jos kyseinen talli kiinnostaa, lukekaa linkistä perustietoja. Näin alun perusteella, paikka vaikuttaa mukavalta, omistajat ja muut asiakkaat ovat ystävällisiä ja mukavia. Suurin syy muuttamiseen ei kuitenkaan olleet ihmiset, vaan se, että tällähetkellä meillä ei millään riitä aika käydä mneesilla 4-5 kertaa viikossa. Jos maneesi olisi Honkolasta kävelymatkan päässä asiassa ei tietenkään olisi ongelmaa, muttakun maneesile ajaa sen 20 minuuttia, ja 20 minuuttia x 2 on 40 minuuttia. 40 minuuttia x 4 taasen on 160 minuuttia, eli mekein kolme tuntia. Siinä kolmessa tunnissa voisi vaikka nukkua, tehdä läksyt, olla kavereiden kanssa, mitä vaan.

 

Iso syy on myös se, että Heini, mun valmentaja on melkein koska vain lähellä ja tavoitettavissa kun asumme täällä. Apua saa siis nopeasti ja helposti ilman vaikeaselkoista viestittelyä.
Elämäntilanteeni on nyt myös sellainen, että kuukauden päästä on yhteishaku ja mun pitäis hakea ammattikouluun opiskelemaan. En välttämättä aina opiskelujen lomassa pysty tai ehdi ratsastamaan Toivoa, ja ainakaan tällähetkellä mun äiti tai sisarukset eivät pysty ratsastamaan Toivoa muutakuin käynnissä ja muutaman kierroksen ravissa. Näin ollen on loistavaa, että voin kysyä esimerkiksi Heiniä ratsastamaan Toivoa aina välillä.

 

Onneksemme kaikki ottivat muuttomme hyvin vastaan. Ongelmia ei ilmennyt, joka on oikein hyvä. Onneksi on näitäkin ihmisiä vielä jotka ymmärtävät toistenkin tarpeet.                                              

Honkola on ihana paikka, ja toivon, että voimme vielä joskus viedä sinne jonkun puskapollen tai tätiratsun, tai vaikka eläkeponin. Se on ihana maalaistalli, ihanat maastot, maisemat, tilat, kenttä, tarhat, laitumet. Se ei vaan enää sovi meille. En kadu hetkeäkään että Toivo asui siellä, sai ihanan kaverin Velmin, ja niiden leikkejä mun tulee oikeasti hirveä ikävä. Samoin Nipa, ja kesällä poismennyt Luna. Tää paikka on opettanut ihan älyttömästi, niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi Toivo saa täällä todennäköisesti tarhakaverikseen jonkun, vielä ei varmaa tietoa kenet, mutta todennäköisesti Cherryn. Pienen gotlanninruss-ponin.

Meidät on onneksi otettu Nanhiassa tosi hyvin vastaan ja Toivokin rauhoittui eilen illalla talliin nukkumaan. Tarhassa se oli vähän levoton eilen päivällä. Viereisessä tarhassa oleva suokki on sinänsä jo Toivolle kaveri, että jos se lähtee, Toivo riehuu = eroahdistus. Toivotaan että ongelmia ei ilmene ja meidän elämä jatkuu täällä yhtähyvin kuin alkoikin. Vaikea sanoa millaisia ajatuksia tämä teissä herättää, eli kuulisin niitäkin mielelläni kommenteissa!